Väinämöinen nousi maihin karulle, puuttomalle saarelle. Hän mietti, kuka saisi kasvit kasvamaan. Silloin Sampsa Pellervoinen alkoi kylvää maata ja levitti siemeniä metsiin, niityille ja soille. Pian puut ja kasvit alkoivat kasvaa, mutta tammi ei lähtenyt kasvamaan. 

 Kun heinät oli poltettu tuhkaksi, tammen siemen putosi tuhkaan ja siitä kasvoi valtava tammi. Se kasvoi niin suureksi, että sen latva peitti taivaan ja esti auringon ja kuun valon. 

 Väinämöinen etsi jotakuta kaatamaan tammen. Merestä nousi pieni mies, joka kasvoi hetkessä jättiläiseksi. Hän tarttui kirveeseen ja kaatoi suuren tammen kolmella iskulla. Kun tammi kaatui, aurinko ja kuu pääsivät taas loistamaan. 

 Luonto heräsi eloon: metsät kasvoivat, linnut lauloivat ja kasvit versovat. Mutta ohra ei vielä kasvanut. 

 Väinämöinen löysi siemeniä ja lähti kylvämään peltoa. Lintu neuvoi, että maa täytyy ensin raivata ja polttaa kaskeksi. Väinämöinen kaatoi metsän, mutta jätti yhden koivun lintujen istumapuuksi. Kokko sytytti metsän tuleen ja maa paloi kaskeksi.  

 Sen jälkeen Väinämöinen kylvi siemenet peltoon ja rukoili maan voimia ja Ukkoa antamaan sateen. Ukko lähetti pilvet ja sateen, ja vilja alkoi kasvaa. 

 Kun Väinämöinen palasi katsomaan peltoa, ohra oli kasvanut vahvaksi. Hän jätti koivun pystyyn käen kukuntapuuksi ja toivoi, että käen laulu tekisi maasta kauniin, metsistä miellyttävät ja pelloista viljavat.