Olen kasvanut taiteen parissa. Isäni, asetelmamaalari Jan Palmu (1945–1995), opetti minulle maalaamisen ja piirtämisen alkeet. Myös setäni, taidemaalari Juhani Palmu (1944–2024), teki pitkän ja tunnetun uran kuvataiteilijana. Häneltä opin erityisesti värien käytöstä.

 Tärkein oppi, jonka sain isältäni ja Juhanilta, oli nähdä, kuinka paljon aikaa, kärsivällisyyttä, harjoittelua ja määrätietoista työtä taidemaalarin ammatti vaatii.

 Luultavasti juuri siksi oma kiinnostukseni kuvataiteessa on vuosien varrella rönsyillyt moniin suuntiin. Pitkään maalasin asetelmia isäni jalanjäljissä. Sen jälkeen tein monumentaalisia henkilökuvia. Kiinnostuin naivismista ja kuvan tunnelman yksinkertaistamisesta. Lopulta kaikki nämä vaiheet johtivat moderneihin Wabi-Sabi-maalauksiin.

 Niiden kautta löysin oman tapani maalata. Löysin menetelmän, jolla pystyn yhdistämään värin, sommittelun, tunnelman ja yksityiskohdat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suuren maalauksen tekemistä voi kuvailla yhdellä sanalla: luominen. Hyvän työpäivän jälkeen väsymys on yhtä aikaa henkistä ja fyysistä, mutta ajatuksia ei silti saa pysähtymään. Uusia kuvia syntyy mielessä jatkuvasti.

 Ensimmäiset Kalevala-aiheiset kuvitukseni tein noin seitsemän vuotta sitten. Olin kaivertanut linolevylle kaksi vanhaan naivistiseen maalaukseeni perustuvaa kuvaa. Mustavalkoisina ne tekivät minuun voimakkaan vaikutuksen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Samalla hetkellä yhdistin mielessäni Kalevalan, joka on aina kiehtonut minua, ja mustavalkoisen naivistisen linopainon ilmaisun. Haluan kutsua tätä kuvallista maailmaa pehmeäksi fantasiaksi.

 Sen jälkeen olen vuosien aikana piirtänyt luonnoksia ja sommitelmia Kalevalasta aina silloin tällöin. Vuodenvaihteessa päätin, että nyt katson, kuinka pitkälle tämä ajatus kantaa. Ja nyt olemme tässä – Mesenaatti-kampanjan alussa. Katsotaan, löytyykö tälle hankkeelle kiinnostusta ja tukijoita.

 Kalevala täyttää 200 vuotta vuonna 2035. Siihen on vielä yhdeksän vuotta. Uuden kuvallisen tulkinnan hyväksyminen vie aikaa – silmän ja mielen on totuttava siihen. Toivon, että silloin nämä kuvat nähdään ja hyväksytään yhtenä Kalevalan kuvitusperinteen jatkajana, omana tulkintanaan muiden Kalevala kuvitusten rinnalla.

Kalevala elää vain, jos sitä luetaan, lauletaan, kerrotaan ja kuvitetaan yhä uudelleen. 

-jaro palmu 2026